Voehan telepatti...
Telepattihali! Ja uudestaan, jee...
Olen taas kerran löytänyt tieni Hinthaaraan. Tällä kertaa maalaillaan isän kanssa päiväkotia. Saa nähdä kuinka kauan sen kanssa menee, on ihan hyvän kokoinen rakennus. Sokkelin maalaushan on mukavaa, kun saa kitkeä aina heinät ensin pois. Maalaustyöt on mukavia, mutta kun se valmistelu... Odotan saavani mahtireidet (ihan kuin eivät jo liian isot olisi, mutta ei lihaksista kirj. huom.) kyykittyäni päivät pitkät. Voisikin vain istua liukuhihnalla ja siirtyä sillä. Ai näitä laiskan unelmia...
Alkaahan tässä jo hätäpaniikkiahdistus iskeä, että kesä loppuu kesken kaiken. Pakkaset tuloo... Vielä kun saisi muutaman hyvän terassikelin jahka tästä Jyväskylään palaan. Eipä ole kauheesti tullut terasseilla istuttua ja haluaisin korjata tilanteen. Tulihan viime viikonloppuna hieman oltua liikenteessa molempina iltoina. Hupshei. Näin telepatteja!
Tärkein asia tässä kesässä on mun tätiintyminen. Ei mene enää pitkään. Toivottavasti ehdin Jyväskylään ennen kuin pikkuinen saapuu. Jänskättää ihan älyttömästi! Paljon kivempi tulla tädiksi kuin äidiksi, luulen ma. Tai mistä minä mitään tiedän? En ole vielä kumpaakaan.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home