Kevät toi mukanaan... ahdistuksen?

Kouluahdistus kasvaa päivä päivältä. Se tuntuu olevan suoraan verrannollinen jäljellä olevaan aikaan. Suotakoon ensimmäisen kevään täydellinen käteenmeno (ts. epäonnistuminen). Kenties voin uusia kursseja? Tapanani ei ole luovuttaa, mutta en voi sanoa, että olisin varma opiskelujen jatkamisesta. Aion katsoa miten selviän tästä keväästä ja varsinkin ensimmäisestä harjoittelusta ja teen päätöksen kesällä. Pakkohan sitäkin on ajatella. Ehkä mä en onnistu. Sitten täytyy kyllä olla jokin todella hyvä vaihtoehto. Työttömäksi mä en halua enää koskaan. Pitäisikö käydä yliopistolla pääsykokeissa kesällä? Pääsinhän mä munkilla tännekin! =) On se kiva, kun ei ole paineita aikuistua. Mä opiskelen ikuisesti.

Luntakin tulee kuin jouluna...

Täytyy kyllä myöntää, että taas pännii. Minkäs sille voi? Aina v*tuttaa. Bussikuskit lakkoilee ja kouluun pääseminen -ja täältä lähteminen- on todella vaikeaa. Tänäänkin menee ties kuinka myöhään ennenkuin pääsen kotiin, varmaan jonnekin seitsemään. En halua edes ajatella sitä. Töissäkin pitäisi vielä piipahtaa tänään...

Joko täältä sammutetaan valot?