Kaksi yötä jouluun...

Hui, vähän jänskättää. Mitäköhän se joulupukki tuo tänä vuonna vai tuoko mitään? Kai mä vähemmälläkin tavaramäärällä pärjäisin, mutta onhan se aina kiva saada jotain. Eniten mä kyllä toivoisin rauhallista joulua oman rakkaan kanssa, ilman mitään stressiä ja häsläämistä. Joulut on nykyään niin minuuttiaikataulutettuja (onko tuo edes sana??), että ajatuskin puistattaa. Joka paikkaan pitäisi ehtiä ja tavata kaikkia tasapuolisesti ja kaikille pitää olla täydellisesti sopivat lahjat. (Välihuom. Lahjanhan pitää olla jotain sellaista mitä sen saaja tarvitsee ja/tai haluaa, mutta ei itse ostaisi sitä (virallinen täydellisen lahjan määritelmä) eli siis hyvin yksinkertaista ja helppoa.) Ahdistaaaaaaaaa!!!!!! Tähän mennessä minun nurkissani on pyörinyt n. seitsemän muovikassillista lahjoja, mutta rauhaan ei pääse vieläkään. Jotain pitää vielä hankkia. Lahjoja on ihana antaa, mutta niiden ostaminen vielä näin myöhään aiheuttaa lievää paniikkia. Mitä jos niitä täydellisiä lahjoja ei löydykään? Voinko tänäkin vuonna antaa sukkia ja kynttilöitä kaikille, koska muutakaan en keksi? Miksi jätin lahjojen hankinnan näin myöhään? Miksi en ostanut Euromarketista enempää lahjoja, koska ei herra paratkoon Suolahdesta mitään saa??! ARGH... Huomaan kuitenkin, kun raahaan taas kerran kassikaupalla kamaa kaupasta, pysähtyväni katselemaan luontoa. Sattuu muuten olemaan kaunis, jos ette joulustressiltänne ole huomanneet. Puiden oksat ovat lumessa ja näyttävät upeilta mustaa taivasta vasten. Ja eilen taivaalla oli punainen vyö. Katsokaa. Niin mitkä lahjat? Mikä kiire?

HYVÄÄ JOULUA!