Hanaa!
Tuntuu ihan hullulta, kun viime aikoina on ollut niin hyvä fiilis jatkuvasti. Sitähän on jatkunut lähes kuukauden. Odotan vain jatkuvasti milloin se loppuu. Normaalisti kiroan Jumalaa ("Miksi Jumalani, minut hylkäsit?!"), pukeudun säkkiin, hakkaan rintaa ja sotken kasvoni tuhkaan. Elämä on murheenlaakso. Aina vaan vituttaa ja tuijotan eteeni tyhjästi. Tunnistan kyllä hypomanian oireet siinä vaiheessa, kun bussissa istuessa tekisi mieli huutaa "HANAA", kun se ei vain liiku tarpeeksi nopeasti. Kaiken lisäksi mä vielä olen tupakkalakossa. Joo, voin toistaa: tupakkalakossa. Välillä voisin vaikka veikata, että hyväntuulisuus on suoraan verrannollinen nautitun kahvin määrään. Aivan loistavaa, nyt se maistuisi jälleen. Olen mä yrittänyt olla grrr, mutta ei se vaan onnistu!
Eilisen hopskeskustelun jälkeen tutoropettajan luona, olen ollut toiveikas myös opiskelun suhteen. Ensimmäisen kerran tuli sellainen olo, että saatan jopa valmistua. Kumma juttu, keväällä pitäisi valita mihin suuntautuu... Tämän syksyn jälkeen mulla pitäisi olla koossa 124 opintopistettä, jos olen laskenut oikein. Se tarkoittaisi sitä, että valmistun ajallaan kesällä 2009. Opinnäytetyö alkaa olla ajankohtainen. Sen kanssa joudun varmasti Kangasvuoreen hoitoon...
Näin salaisuutena voisin kertoa, että suunnitelmissa on lähteä Thaimaahan Samuihin kahdeksi viikoksi tammikuussa 2009... Hys! Mitään varmaa ei ole tiedossa, joten siitä ei saa puhua vielä. Sitä on vaan nyt hehkutettu tässä toista päivää. Hih, ehkä se vielä toteutuu. Nyt se on vain rahasta kiinni ja siitä onnistunko suututtamaan matkaseurueen ennen sitä... Todennäköisesti!
Olen edelleen jatkanut sitä Facebook-hullutusta. Onhan se ihan elintärkeää tietää, että olen parsa. Naamakirjan mukaan.