Lomatunnelmia töistä

Tämä loma on mennyt mukavasti töissä. Lomalta tää tuntuu yhtä kaikki, koska ei tartte herätä 5.20, eikä ravata Jyväskylässä. Ja on tosi rankkaa työtä, selailen lehtiä ja etsin juttuja opistosta... Tänään menee varmaan 3 viinapulloa, että saa rentouduttua ja unohdettua työstressin. Kukaan ei ymmärrä.

Ikäviä tosiasioita: hiihtoloma on melkein ohi. Ensi viikolla joudun takaisin kouluun. "Yhtäkkiä" opiskelusta on tullut negatiivinen ja suorastaan pelottava asia. Tentit lähestyy, esseitä pitäisi palauttaa... Olen tehnyt vain töitä ja koulujutut on jäänyt tekemättä. 20. päivä alkaa ensimmäinen harjoittelu ja olen kauhuissani. Labratuntien perusteella en osaa mitään ja lääkehoidon tuntien jälkeen olen ollut varma, että annan väärät lääkkeet ja tapan jonkun. Herrajumala millä koulutuksella meidät päästetään kentälle!! Sairaiden ihmisten luo! Ei me olla valmiita. Mä en ole valmis. Tiedän kyllä, että tekemisiäni määrää tietty epävarmuus ja se useimmiten estää mua toimimasta, mutta mistä voin tietää milloin mä olen valmis? Mitä vahinkoa mä voinkaan saada aikaan harjoittelun aikana? Se kestää kaksi kuukautta ja mä varmasti lasken päiviä sen loppuun alusta saakka. Siitä kun vain selviää... Pahempiakin tilanteita tulee varmasti eteen, mutta solmut pitää avata yksi kerrallaan. Jos siitä pitää jotain positiivista repiä, uskon, että olen ensimmäisen harjoittelun jälkeen PAAAALJON viisaampi. Sitten tiedän jatkanko tuossa koulussa vai mietinkö alan vaihtoa. Ja yksi opettaja sanoi, että me kasvetaan ihmisinä ainakin 15 cm. Tällä hetkellä mä oon 153, että kasvu ihmisenä voisi olla "ihan kiva".

Varoituksena kaikille, että mä muutan Jyväskylään toukokuussa. Lukitkaa ovet, pitäkää lemmikit sisällä. Varoittakaa lapsia ja tainnuttakaa vanhukset. Taina tulee.