Viikonlopun alla.

Ovi on melkein kunnossa. Jihuu! Sain siihen tänään takaisin sen lukkosysteemin, mutta ystävällinen korjausmies Virnu, oli unohtanut kahvan. Itse asiassa, Virnu oli unohtanut ottaneensa kahvan mukaansa eilen. Nyt saan sitten odotella milloin saan kahvan siihen ja ne laatikot, toivottavasti ehjinä. Nyt täytyy sitten pitää kämppä siistinä ja suunnilleen nukkuakin meikit naamassa, koska en tiedä milloin saan herravieraita. Wink, wink...

Mä kehittelen pikkujutuista ihan mielettömiä ongelmia. Tänäänkin mietin siivoanko illalla vai jätän sen huomiselle, enkä ole vieläkään päättänyt. Heränneitä ajatuksia aiheesta tai kenties jopa perusteita: Siivoan huomenna, koska pitäisi pestä lakanoita (tarkastuksen jälkeen tajusin, että hetkinen, onhan niitä puhtaana eli siis ei kelpaa syyksi). Hmm... Ei tarvitse lähteä poikaystävän luokse, jos on jotain järkevää tekemistä... Siivoan tänään, koska huvittaa ja sitten saa huomenna tehdä mitä huvittaa. Toisaalta kaverit on luultavasti niin kohmelossa, että ne ei halua tavata... Mitä siis tehdä?? Mun kyvyttömyys tehdä päätöksiä ei siis koske vain niitä suuria päätöksiä, mitkä vaikuttaa loppuelämään, vaan se koskee KAIKKIA päätöksiä, jätskin valinnasta vaatteisiin, luomiväristä piilareiden väriin. Minkäköhän virheen mä voin tehdä, jos mä siivoan tänään? Kadunko mä sitä huomenna, kun mä nukun yhteentoista ja syön aamupalaa ja lueskelen kaksi tuntia? Mä olen rasittava...

Tänään on mennyt hermo Nordean sivuihin. Grr...