SUOLAHDEN LAULU

Katselin mä kesäillalla
Suolahden rautatiesillalla
Kaupungin kauniin nyt eessäni näin,
aatoksiin silloin mä jäin.

Seutu tää kallis on mulle
vertaa ei päällä maan
Laulun tään laulan nyt sulle,
syömes´oot ainiaan.

Täällä kun on minun kotini
tunnen myös viihtyisäks´oloni
Täältä en koskaan mä lähtisi pois,
missään ei vertaista ois.

Seutu tää kallis on mulle
vertaa ei päällä maan
Laulun tään laulan nyt sulle,
syömes´oot ainiaan.

Kohtalo pois jos mun kuljettaa
seutua en voi mä unhoittaa
Suolahti aina mun mielessäin on,
kaipuu on sammumaton.

Seutu tää kallis on mulle
vertaa ei päällä maan
Laulun tään laulan nyt sulle,
syömes´oot ainiaan.
OSKARI HÄKKINEN

Jo viides kirjoitus tässä kuussa!

Olenko kertonut, että mä näin Osama bin Ladenin Jyväskylässä viime perjantaina? Siellä se oli torin kulmalla liikennevaloissa mustassa mazdassa n. kello 9.45. Ihan oikeesti. Onko Bushilla joku kuuma linja? Ja mikä se palkkio oli? Ajattelin, että voisi tehdä sellaisen Näin julkkiksen-skaban. Ei hyväksytä mitään näköisjuttuja, vaan ihan oikeasti bongataan julkkiksia ja siihen tarvitaan sitten yksityiskohtia. Mä näin Osaman ja mä pidän siitä kiinni. Ette voi todistaa etten nähnyt.

Reilu viikko töitä opistolla vielä. Tuntuu hullulta, vastahan mä täällä aloitin. Viime perjantai oli ensimmäinen kerta, kun tunnit meni miinukselle. Uskomatonta, että mä pystyin pysyttelemään plussan puolella jatkuvasti. Siitä huolimatta ystävät, voitte uskoa, että mäkin olen vain ihminen. (Taina on kone! Taina on kone!) =) Olen tykännyt älyttömästi täällä työskentelystä, mutta toisaalta on ihanaa kun kiireet helpottaa.

Harjoittelu vuodeosastolla on sujunut hyvin. Kai. Olen todella kömpelö ja avuton välillä, mutta onneksi henkilökunta on hyvin ymmärtäväistä ja opastus on hyvää. Mulla on jo yksi suosikkipotilas...

MIKÄ ÄRSYTTÄÄ?? grr...
Se että näihin pitää keksiä otsikoita. Sitten ne on sellaisia dippadai-tyylisiä hölpötyksiä (katsokaa Annan blogi!!!). Niin.

Tässä on tosi hyvä otsikko!

Kuten saattoi arvata, palautin fysiologian ja anatomian tentin eilen tyhjänä. En aio murehtia sitä, vaan aion keskittyä uusintatenttiin, mihin on onneksi yli kuukausi aikaa.

Olin viime viikolla sen verran poissa töistä, että piti tulla tänään paikkaamaan. En myöskään vielä tiedä miten pääsen tänne harjoittelun aikana. Töitä on enää kaksi viikkoa jäljellä ja hieman jännittää saanko tunnit täyteen. Tässä nyt saakin sitten työskennellä myös viikonloput. Tänään oli ihan kiva tulla. Eilen menin aikaisin nukkumaan ja heräilin tänään puoli kymmeneltä. Oli ihan rento aamu, eikä ollut mitään kiirettä.

Pääsin eilen piipahtamaan siskelin luona nopeasti. Oli kivaa nähdä Minuski ja Monsku pitkästä aikaa. Monsku on aina vaan niin nätti ja Minni oli Minni. Onhan Minnikin tosi nätti, mutta ehkä se oli hieman äksy taas kerran. Voi olla, että kuvittelen, mutta ehkä Minni on laihtunut tai jotain. Vertasin sitä kyllä Monaan ja Mona on aika tukeva. Onneksi pääsen sitten usein käymään niillä, kun muutan sinne suureen kaupunkiin ja ehkä tytöt voisi tulla mun luo hoitoon.

Eilen oli kyllä outo olo kävellessä kämpille, kun mietti samalla onkohan nyt kaikki kirjalliset työt varmasti tehty ja palautettu. Hyvähän se on siinä vaiheessa niitä miettiä. Enköhän minä ole kaiken muistanut...

Naapureista voisi sanoa sen verran, että keskiviikkona hieman alkoholisoitunut seinänaapurini kutsui minua saunaan kanssaan. Ja mitäköhän sellaiseen pitäisi vastata? "Kiitos houkuttelevasta tarjouksesta, mutta minun täytyy hypätä nyt parvekkeelta?" Torstaina toinen seinänaapurini ilmeisesti keilasi ainakin puoli viiteen asti aamulla. Äänistä (huuto ja kaatuilu) ainakin päättelin niin. Onneksi nukahdin jo kolmen aikaan kesken turnauksen. Kuka lienee sitten voittanut? Viimeinen pystyssä voittaa?

Töiden jälkeen pitäisi käydä kaupassa, siivota, tiskata ja pestä pyykkiä. Huomenna tulen ehkä taas töihin. Että sellainen viikonloppu...

Joko helpottaa?

Viimeksi taisin manailla vähän kaikkea maan ja taivaan välillä. Oli hienoa tajuta silloin iltapäivällä bussissa, että kaiken mahdollisen lisäksi, mä olen tulossa kipeäksi. Se oli itse asiassa melko huvittavaa, koska olisihan se pitänyt arvata. Nyt voin kuitenkin jo paljon paremmin.

Tällä viikolla on ahdistanut harvinaisen paljon. Ahdistus on loppumaton luonnonvara ja siitä pitävät huolen kolme tenttiä ja palautettavat koulutehtävät. Eilen oli lääkelaskennan tentti, minkä reputin ja minkä sain uusittua ja läpi tänään. Mikrobiologia meni myöskin läpi. Perjantaina kummittelee iso mörkö, fysiologia ja anatomia. Lupauksista huolimatta, siitä kirjasta ei tullut mun uutta parasta ystävää. Olen kuitenkin ollut jonkun verran pois töistä ja käyttänyt aikaani opiskeluun, mutta pitäähän täällä joskus käydä... Ahdistus on alkanut helpottaa, koska tenttiurakka on melkein takana. Ihana päivä tänään... Ihan oikeasti!

Maanantaina alkaa harjoittelu. Ihan hirveänkamalankarseanpelottavanjännittävää.

En ymmärrä miten ennen nautin bussilla matkustamisesta niin paljon. Nyt kun bussissa menee yli pari tuntia päivässä, on se suorastaan alkanut ÄRSYTTÄÄ. (Kyllä, lukijoiden vaatimuksesta Mikä tänään pännii-osio. Taisitte jo huolestua ettei sitä tulekaan) Mikäs vika busseissa? Eihän haittaa kuunnella viereisen rivin täti selittää työpaikkansa kaikki asiat nokiaan. Siihen pitää luonnollisesti huutaa. Mikä äänenvoimakkuuden säätö?? Työpaikalla vietetään ensin kahdeksan tuntia yhdessä ja sitten siitä ajasta keskustellaan puoli tuntia töistä lähdettyä. Se on sitä omistautumista, mitä työntekijöiltä kaivataan. Takana keuhkotautinen teini rykii niskaan ja leikkii sytkärillä. Joko mun hiukset on tulessa? Mistä sen tietää onko tämä se päivä, kun ei ole mitään menetettävää? (Oletteko kuulleet sen kappaleen Kuka rakastaa pientä tuhopolttajaa?)

HUOM! Mä en ole vielä niin natsi, että tosissani puuttuisin siihen, mitä ihmiset tekee bussissa. Valittaminen on vain jotenkin hauskempaa kuin haltioituminen. Joten otetaan tuo edellinen huumorilla. Vähän kuin kaikki muukin. Eikö vaan? =)

Kevät toi mukanaan... ahdistuksen?

Kouluahdistus kasvaa päivä päivältä. Se tuntuu olevan suoraan verrannollinen jäljellä olevaan aikaan. Suotakoon ensimmäisen kevään täydellinen käteenmeno (ts. epäonnistuminen). Kenties voin uusia kursseja? Tapanani ei ole luovuttaa, mutta en voi sanoa, että olisin varma opiskelujen jatkamisesta. Aion katsoa miten selviän tästä keväästä ja varsinkin ensimmäisestä harjoittelusta ja teen päätöksen kesällä. Pakkohan sitäkin on ajatella. Ehkä mä en onnistu. Sitten täytyy kyllä olla jokin todella hyvä vaihtoehto. Työttömäksi mä en halua enää koskaan. Pitäisikö käydä yliopistolla pääsykokeissa kesällä? Pääsinhän mä munkilla tännekin! =) On se kiva, kun ei ole paineita aikuistua. Mä opiskelen ikuisesti.

Luntakin tulee kuin jouluna...

Täytyy kyllä myöntää, että taas pännii. Minkäs sille voi? Aina v*tuttaa. Bussikuskit lakkoilee ja kouluun pääseminen -ja täältä lähteminen- on todella vaikeaa. Tänäänkin menee ties kuinka myöhään ennenkuin pääsen kotiin, varmaan jonnekin seitsemään. En halua edes ajatella sitä. Töissäkin pitäisi vielä piipahtaa tänään...

Joko täältä sammutetaan valot?

Lomatunnelmia töistä

Tämä loma on mennyt mukavasti töissä. Lomalta tää tuntuu yhtä kaikki, koska ei tartte herätä 5.20, eikä ravata Jyväskylässä. Ja on tosi rankkaa työtä, selailen lehtiä ja etsin juttuja opistosta... Tänään menee varmaan 3 viinapulloa, että saa rentouduttua ja unohdettua työstressin. Kukaan ei ymmärrä.

Ikäviä tosiasioita: hiihtoloma on melkein ohi. Ensi viikolla joudun takaisin kouluun. "Yhtäkkiä" opiskelusta on tullut negatiivinen ja suorastaan pelottava asia. Tentit lähestyy, esseitä pitäisi palauttaa... Olen tehnyt vain töitä ja koulujutut on jäänyt tekemättä. 20. päivä alkaa ensimmäinen harjoittelu ja olen kauhuissani. Labratuntien perusteella en osaa mitään ja lääkehoidon tuntien jälkeen olen ollut varma, että annan väärät lääkkeet ja tapan jonkun. Herrajumala millä koulutuksella meidät päästetään kentälle!! Sairaiden ihmisten luo! Ei me olla valmiita. Mä en ole valmis. Tiedän kyllä, että tekemisiäni määrää tietty epävarmuus ja se useimmiten estää mua toimimasta, mutta mistä voin tietää milloin mä olen valmis? Mitä vahinkoa mä voinkaan saada aikaan harjoittelun aikana? Se kestää kaksi kuukautta ja mä varmasti lasken päiviä sen loppuun alusta saakka. Siitä kun vain selviää... Pahempiakin tilanteita tulee varmasti eteen, mutta solmut pitää avata yksi kerrallaan. Jos siitä pitää jotain positiivista repiä, uskon, että olen ensimmäisen harjoittelun jälkeen PAAAALJON viisaampi. Sitten tiedän jatkanko tuossa koulussa vai mietinkö alan vaihtoa. Ja yksi opettaja sanoi, että me kasvetaan ihmisinä ainakin 15 cm. Tällä hetkellä mä oon 153, että kasvu ihmisenä voisi olla "ihan kiva".

Varoituksena kaikille, että mä muutan Jyväskylään toukokuussa. Lukitkaa ovet, pitäkää lemmikit sisällä. Varoittakaa lapsia ja tainnuttakaa vanhukset. Taina tulee.