Viikonlopun alla.

Ovi on melkein kunnossa. Jihuu! Sain siihen tänään takaisin sen lukkosysteemin, mutta ystävällinen korjausmies Virnu, oli unohtanut kahvan. Itse asiassa, Virnu oli unohtanut ottaneensa kahvan mukaansa eilen. Nyt saan sitten odotella milloin saan kahvan siihen ja ne laatikot, toivottavasti ehjinä. Nyt täytyy sitten pitää kämppä siistinä ja suunnilleen nukkuakin meikit naamassa, koska en tiedä milloin saan herravieraita. Wink, wink...

Mä kehittelen pikkujutuista ihan mielettömiä ongelmia. Tänäänkin mietin siivoanko illalla vai jätän sen huomiselle, enkä ole vieläkään päättänyt. Heränneitä ajatuksia aiheesta tai kenties jopa perusteita: Siivoan huomenna, koska pitäisi pestä lakanoita (tarkastuksen jälkeen tajusin, että hetkinen, onhan niitä puhtaana eli siis ei kelpaa syyksi). Hmm... Ei tarvitse lähteä poikaystävän luokse, jos on jotain järkevää tekemistä... Siivoan tänään, koska huvittaa ja sitten saa huomenna tehdä mitä huvittaa. Toisaalta kaverit on luultavasti niin kohmelossa, että ne ei halua tavata... Mitä siis tehdä?? Mun kyvyttömyys tehdä päätöksiä ei siis koske vain niitä suuria päätöksiä, mitkä vaikuttaa loppuelämään, vaan se koskee KAIKKIA päätöksiä, jätskin valinnasta vaatteisiin, luomiväristä piilareiden väriin. Minkäköhän virheen mä voin tehdä, jos mä siivoan tänään? Kadunko mä sitä huomenna, kun mä nukun yhteentoista ja syön aamupalaa ja lueskelen kaksi tuntia? Mä olen rasittava...

Tänään on mennyt hermo Nordean sivuihin. Grr...

Mitäs tänään tapahtuikaan?

Minä tein sen. Hain eilen yhteishaussa, ENKÄ tehnyt päätöstä nopilla. Nyt pääsee sitten stressaamaan ihan kaikkea, pääsykokeita, sitä pääseekö opiskelemaan, mahdollisista muuttoa... Kaikkea.

Poikaystävä soitti eilen ja halusi tulla käymään. Oli kuulemma niin kamala ikävä, ettei kestänyt enää. Kauanpa se nössö sitäkin taukoa kesti, kaikki kaksi päivää... Mä olisin jaksanut varmaan kaksi kuukautta, jos en kauempaankin.

Odotin tiistain ja keskiviikon oven korjaajaa eli en poistunut ns. työaikaan kämpästäni minnekään. Tänään kävin naapurirapussa ja viivyin noin 10 minuuttia ja eikö ne korjaajat tulleet juuri silloin?? Sain sitten soitella niille perään ja odotella vielä, mutta onneksi vain puoli tuntia. "Mölli" ja "Virnu" veivät mukanaan sen oven lukkosysteemin (kai sille on joku nimi...) ja kaksi rikkinäistä laatikkoa. Sitten he lähtivät sanomatta milloin palaavat, joten mä odottelin taas lopun iltapäivää kämpillä. Lähdin lopulta kylille viiden jälkeen. Nyt todellakin toivon, että he saavat oven kuntoon huomenna... Ärsyttää vain se, että en todellakaan tiedä milloin ne palaa. Huomenaamulla kahdeksalta? Iltapäivällä? Ensi viikolla?

Siskolla hajoaa näköjään kuuppa, luin sen blogin. Onnea ja menestystä!

Päätöksiä nopilla.

Hellou!

Olen sitten taas muka ollut niin kiireinen, etten ole ehtinyt kirjoitella. Ehkä mä tavallaan olen ihan oikeesti ollut kiireinen. Mun on pitänyt miettiä asioita, mitkä vaikuttaa mun loppuelämään. Olen niin huono tekemään päätöksiä, koska pelkään kamalasti erehtymistä. Minun pitäisi hakea nyt syksyn yhteishaussa ja olenkin saanut vaihtoehtoni karsittua kymmeneen. Wau... Eilen heittelin noppia, koska ajattelin päättämättömyyden puuskassani sen olevan ihan yhtä hyvä tapa päättää kuin muutkin. En saanut oikein mieleisiäni silmälukuja, joten tänään kokeilen Tarot-kortteja... Tietenkin voisin opetella tekemään järkeen perustuvia päätöksiä ja sitten elämään niiden kanssa. Ääh, se on liian aikuismaista mulle...

Sitten vielä kertomuksia ihanasta asunnostani. Parvekkeen sisäovi on reistaillut jatkuvasti ja keväällä se hajosi lopullisesti. Olen siis siitä asti elellyt vain ulompi ovi kiinni, mikä ei kesällä haitannut mitään. Näin syksyllä yöt alkavat olla jo melko kylmiä, joten päätin vihdoinkin soittaa korjaajan paikalla. Puhuttuani kahden töykeän ihmisen kanssa ja odotettuani neljä tuntia, oveni on edelleen rikki. Kukaan ei tullutkaan. Kai korjaaja tulee huomenna? Vai?

Olen kamala ihminen. Vessassa oli tänään kärpänen ja se ärsytti mua, joten mä suihkutin sitä hiuslakalla. Tuli huono omatunto, se on kamala tapa kuolla. Mun olisi pitänyt ottaa se kiinni ja viedä parvekkeelle. Sitten se olisi voinut jäätyä kuoliaaksi tai päätyä linnunruoaksi, mikä sen kohtalo on.

Kärpäsistä puheenolleen... Pidetään poikaystävän kanssa "taukoa", mitä helvettiä se sitten tarkoittaakaan. Mä en usko taukoihin, mutta se olikin poikaystävän idea. Ilmeisesti mä en antanut sen ryypätä tarpeeksi usein MINUN asunnossani, mistä MINÄ maksan KAIKEN. Onneksi en ole yhtään katkera tai mitään. Anyway, tämän "miehen" mielestä sopiva tauko olisi se, että soitellaan tällä viikolla joka ilta ja se tulee käymään pari kertaa (suihkussa, ei muuta). Mun mielestä tauosta käy paremmin se, ettei soitella, eikä nähdä tällä viikolla ja nyt tehdään niin. Se palaa asiaan, kun auto on kunnossa eli viikonloppuna tai ensi viikolla. Mulla on ristiriitaiset tunteet tästä tauosta. En ymmärrä mitä hyötyä tästä on. Vituttaako mua ensi viikolla vähemmän kuin nyt?? Siis oikeesti. Nyt saa kuitenkin olla viikon riitelemättä ja sitä me molemmat kaivataan. Mä olen ihan valmis muuttamaan vaikka mihin, kunhan vain saan vähän rauhaa elämääni...

Mahtava kirjasto

Keli on ihan kamala! Alle viisi astetta tuntuu niiiiiiiiiiin kylmältä, kun vertaa viime viikon yli kahteenkymmeneen asteeseen. Toivon vain, että tottuisin tähän kylmyyteen pian, koska tämä käy vain pahemmaksi.

Katsoin toissa yönä koulutv:n avaruuskansioita kahteen saakka. Ja eilen tietenkin hain avaruusaiheisia kirjoja kirjastosta. Vaikka internet on paras tapa etsiä ja löytää tietoa, pidän enemmän kirjastosta. Olenhan käynyt täällä lähes koko ikäni ja työskennellytkin useampaan otteeseen. Kirjaston ilmapiiri ja kaikki se tieto... Vanhat ja uudet kirjat. Todella kutkuttavaa. Samaa tunnetta ei saa persoonattomasta googlesta. Ajanvietteenäkin kirjat ovat parempi kuin televisio, vaikka olen taas siirtynyt katsomaan aivan liikaa telkkaria. Muutama vuosi sitten olin noin puolitoista vuotta katsomatta telkkaria, lukuunottamatta yhtä elokuvaa. En vieläkään ymmärrä miksi otin omaan asuntooni telkkarin. Miksi?? Nyt on lukeminen ja musiikin kuuntelu jäänyt vähemmälle ja vain telkkari pauhaa. Aivot nukkuu.

Lukeeko tätä kukaan muu kuin Anna?? Liisa? Niina? Heilä?

Kapinaa

Valvoin viime yönä viiteen mietiskellen kaikkea. Yhteiskuntaa, taloutta, historiaa. Kaikkea. Lopulta alkoi jo ärsyttää, kun oikeasti halusi jo nukkumaan, mutta ajatukset eivät jättäneet rauhaan.

Aloin eilen lukea Pentti Linkolan Toisinajattelijan päiväkirjasta. Aivan loistava ja ajatuksia herättävä kirja, vaikka en ole vielä pitkälle päässytkään. Luulen, että se tulee vaikuttamaan koko elämääni todella paljon, samoin kuin toissapäivänä aloittamani Mika Waltarin Aiotko kirjailijaksi. Onko sillä väliä, että en aio?

Kuinka moni tiesi, että Yhdysvalloissa on ollut keskitysleirejä toisen maailmansodan aikana?? Järkyttyneenä katsoin viime sunnuntaina dokumenttia, missä kerrottiin siitä. Yhdysvalloissa asuvilta japanilaisilta vietiin kodit ja omaisuus ja kaikki peruslaissa määrätyt oikeudet ja heidät laitettiin piikkilanka-aidalla ja aseistetuilla vartijoilla ympäröityyn leiriin. Pakenijat ammuttiin. Eikä se vielä riittänyt. Lisäksi vaadittiin, että japanilaiset lähtevät sotimaan. Tappamaan ja kuolemaan maan puolesta, mikä on vienyt heiltä kaiken?? Mikä siinä kuvassa on pielessä? Jos ihmisellä ei ole mitään oikeuksia, miksi pitäisi olla velvollisuuksia? Kieltäytyjät laitettiin tietenkin vankilaan useammaksi vuodeksi. Edes natsit eivät keksineet mitään tuollaista. Kyllä ne laittoivat juutalaiset keskitysleireihin ja tappoivat, mutta eivät ne heitä sotaan lähettäneet. Uskomatonta. Ja miksi tästä ei puhuta missään? Missä historiankirjassa siitä mainitaan? Ei missään, koska Yhdysvallat oli voittajien puolella ja tunnetusti voittajat kirjoittavat historian. Jos katsotaan sitä todellista historiaa, huomataan, että kukaan ei ole viaton. Ei edes Suomi.

Maksoin tänään viimeisen erän Cosmopolitanin tilauksestani. Aion perua kyseisen lehden mahdollisimman pian. En ymmärrä miksi olen jaksanut sitä paskaa lukea vuodesta toiseen. Se lehti on alkanut herättää minussa niin vahvoja sovinistisia tunteita, että on pakko vaihtaa johonkin asialliseen lehteen. Elämässä täytyy olla muutakin kuin meikit, hiukset, vaatteet ja miesten perässä juokseminen. Naiset tekevät itsestään niin tyhmiä. Se ärsyttää, koska naisilta voisi löytyä älyä muuhunkin, johonkin enempään, mutta ei. Argh...

Syysflunssaaaaaaaaaaaaaaaa

Ja viikonlopun saldo:

1 rikottu lasi toisen rapun ovessa (EI minun rikkoma)
1 hakattu naapuri
15 juoppoa naapuria
1 riita
1 korjattu auton pakoputki
2 keskustelua poikaystävän kanssa lauantaina, sen jälkeen 0
0 hyvää ajatusta
1 karhea kurkku
1 avonainen sierain
1 lukossa oleva korva
100 nenäliinaa
20 litraa räkää
1 flunssa.

Syyskuu!

Onko nyt syksy?

Kävin tänään ammatinvalintapsykologilla. Oli kivaa, sain tehdä sitä, mistä eniten tykkään eli puhua itsestäni ja toiveistani. Yleensä vieraiden kanssa on hankala jutella, mutta nyt oli niin mukava "täti", että puhuin varmaan enemmän kuin se olisi halunnut. Edessä on vielä lähes kaksi tuntia testeja ja ainakin yksi tapaaminen. Saa nähdä avautuuko tässä tulevaisuuden ura vai ei. Nyt puhuttiin lähinnä opiskelusta. Mitäs tässä muuta kuin yli vuoden työttömyyden jälkeen yliopistoon opiskelemaan 7-8 vuodeksi... Hm.

Kun keväällä aloin kirjoittamaan blogia, nauroin siskon kanssa, että sitten meidän ei tarvitse enää soitella, eikä kirjoitella sähköpostia. Voidaan lukea toisen kuulumiset tämän blogista. Se oli vitsi, mutta nyt olen huomannut, että niin on tapahtunut. Lähes kaikki keskustelu tapahtuu kommenttien kautta. Miksiköhän?

Tajusin viime yönä, että tänä syksynä tuli 10 vuotta, kun aloitin yläasteen. 10 vuotta!!! Mihin se aika on mennyt? Olen vanha...