Sateisena keskiviikkona kerran...

Mä taisin saada uuden lukijan blogilleni tänään. Tapasin vanhan (heh) tutun tänään ja annoin tämän osoitteen. Mahtavaa, kaksi lukijaa!!!

Viimeksi hehkutin uutta puhelintani. Nyt hävettää. Onhan se kiva, mutta havahduin kiillottaessani sitä, että liika on liikaa. Se on vain puhelin. Vaikkakin tosi pieni, kätevä ja siro ihana Samsungin simpukka X-460. Niin, VAIN puhelin.

Kelit ovat viimeinkin viilentyneet, luojan kiitos. Olen ihan varma, että jossain vaiheessa elimistöni kiehui ja nestehukkaa piti korjata lauantaina baarissa. Se siitä absolutismista taas tällä kertaa.

Huomenna minulta päättyy harjoittelu ja olen taas yksi työtön muiden joukossa. Vietän tyhjää ja merkityksetöntä elämää ja on ihan sama nousenko aamulla vai en. vuoden työttömyys (ja Suolahti) on imenyt kaiken toivon. Pääsenkö ikinä töihin???