Niin vaikeaa, niin vaikeaa

Tiedän kyllä, että sanoin yrittäväni olla haltioitunut koko ajan, mutta jostain kumman syystä se ei olekaan niin helppoa. Ehkä se onnistuu, kun pääsee pakenemaan arkea vähäksi aikaa. Sitten on taas kotona ja postilaatikosta tippuu laskuja ja hylkääviä vastauksia työpaikoista, DVD-soitin hajoaa kesken lempielokuvan ja rahat on lopussa. Sellaista se on. Yritä siinä pitää mielialaa korkealla.

Mikä muu ärsyttää?? Maksoin eilen tv-luvan (kuten Petri Nygård lauloi: kuka v***n idiootti maksaa tv-lupaa? No, minä maksan.). On se hyvä, ettei kaikki maksa. Ei tavan tv-luvanmaksajat hyötyisi siitä, vaikka niin mainoksissa väitetään. Jos kaikki maksaisivat tv-lupaa, Yleisradion pomot saisivat enemmän rahaa, eivätkä tv-luvat tippuisi. Joten taistelkaa ahneita kapitalistisikoja vastaan, älkääkä missään nimessä avatko ovea, jos ette tiedä kuka on tulossa.

Tämä maa ärsyttää, lähes kaikki siinä itse asiassa. Voittoa tuottavat tehtaat suljetaan ja siirretään muualle, työntekijöitä riistetään... Mitä tahansa voi tapahtua. Yritä siinä luottaa tulevaisuuteen, kun kaikki katoaa ympäriltä. Milloin päättäjät herää?? Minun parannusehdotuksia: 1. työntekijämaksut alhaisemmiksi (tästä johtuvan kassavajeen saa korvattua, kun työttömät pääsee töihin ja maksavat veroja) 2. Kansanedustajien määrä puoleen (200 on ihan liikaa, kun ne eivät aina edes ole paikoilla, tälläkin säästöllä saisi paljon aikaan) 3. Opintorahan korotus (opiskelijat valmistuvat nopeammin eli alkavat maksaa veroja nopeammin, opiskelijoiden työpaikat menevät työttömille) 4. Kaikki turhat tutkijaryhmät ja virat pois. Sellaista minä mietin.

Mutta jotain hyvääkin täytyy olla. Aurinko ja lämpö ja kesä. Syön ihan liikaa jäätelöä. Yksi työhaastattelu ensi viikolla (mahdollisesti) ja... Hmm. Viikonloppu lähestyy. Tässä kaikki tällä kertaa.