Hermo!!!

Vähän menee hermo, kun mikään ei tunnu taas onnistuvan. Työpaikan kanssa on ihme vaikeuksia, eikä se yhteyshenkilö ole edes paikalla. Nyt on saanut sitten soitella joka paikkaan ja ravata ties missä. Mä luulin, että mä olisin päässyt aloittamaan tämän viikon maanantaina. Kai se nyt ensi viikolla selviää...

Laihdutus on jatkunut, mutta takkuisesti. Olen vieläkin kuntoillut ja syönyt kevyesti, mutta jostain syystä paino on jumittunut. Kyllä siinä pikkuhiljaa toiveikkuus karisee, kun mitään ei tapahdu, vaikka kuinka yrittää. Ja herkkuja tekee mieli melkein koko ajan. Pakko silti jatkaa.

Kävin eilen hammaslääkärissä ja tänään tuli lasku. Parista kerrasta 74 euroa. Melko kallista-elämä on. Onhan se tietenkin niinkin, että kyllä hyvästä hoidosta maksaa, eikä tuo ole isoin hammaslääkärilasku, minkä mä olen saanut. Pitää taas soitella taloustoimistoon ja pyytää, että sen saa maksaa osissa. Onneksi se on ennenkin onnistunut.

Tylsää, ahdistaa. Blaah.

Mitä nyt tapahtuu?

Kelalta tuli eilen päätös, että minun työmarkkinatukeni keskeytetään ja aletaan maksaa työnantajalle. Oletan siis, että se tarkoittaa sitä, että

MÄ SAIN TÖITÄ!!!!!!!!!!!!!

Keski-Suomen Opiston väki oli tämän viikon lomalla, joten asia selviää luultavasti maanantaina. Haluan aloittaa mahdollisimman pian! Olen onnellinen, mutta luonteeni ei anna iloita vielä. Juhlin sitten, kun nimet on sopimuksessa. Epäilen, että mitä tahansa voi vielä sattua.

Pitäisi ilmoittaa Pieksämäen Diak:iin, että en mene valintakokeeseen. En vain keksi mitään fiksua siihen sähköpostiin. Olokin on jotenkin outo. Kuvittelin jo itseni Pieksämäelle, vaikka en yhtään tiedä millainen paikka se on. Eihän se olisi kuitenkaan onnistunut, vaikka en olisikaan saanut nyt töitä. Ei minulla olisi ollut varaa muuttaa sinne, tuskin olisin päässyt edes valintakokeeseen. Se ei sitten ollut tarkoitettu minulle. Minkäs teet? Ensi viikolla pitäisi tulla kutsu valintakokeeseen Jyväskylään, jos minut kelpuutetaan edes valintakokeeseen. Siellä kai pitäisi käydä.

Naapurin setä tuli vastaan, kun olin puolenpäivän aikaan menossa hakemaan pyykkejä kuivaushuoneesta. Se kutsui mua "pienille" luokseen. Joku täysi ruskapullo sillä olisi ollut. Kieltäydyin, koska 1. en ole vielä niin alkoholisoitunut, että lähtisin kenen tahansa matkaan paukun takia 2. ei ole ollut tapana, eikä vikana ottaa napsuja puoliltapäivin. Naapurin setä oli kyllä ottanut muutamat pienet (tai vähän isommatkin), ei se muuten olisi kysynyt. Näinkö hoidetaan naapurisuhteita?

Tuoretta pullaa ja muuta mössöä.

Laihdutuksen ensimmäiset kaksi viikkoa meni innostuksen vallassa, mutta eilen tuli repsahdus. Kävin äidin luona ja se oli leiponut pullaa. Pullaa?!? Enhän minä voi vastustaa ihanaa tuoretta ja vielä lämmintä pullaa. Tuli siis syötyä liikaa, koska vielä illallakin tuli mässättyä. Sentään kävelin, haravoin ja jumppasin eilen, ehkä niistä on jotain hyötyä. Niistä huolimatta, olo oli illalla pullamössömäinen. Telkkarinkatselukin pitäisi lopettaa, koska herkkumainokset aiheuttaa ahdistusta. Yritä siinä sitten popsia porkkanaa, kun oikeasti haluaisi SOKERIA JA RASVAA!!!! Argh! Mutta sitten voikin katsoa peiliin ja huomata, että pitää pysytellä porkkanassa ja ananaksessa. Rasvarenkaat kiertää vyötäröä (onko minulla sellainen??) kuin kaasukehät planeettaa. Masentavaa... Mutta laihdutus jatkuu. Ei kukaan sanonut, että tämä olisi helppoa. Lopettaminen ei ole käynyt mielessä, vaikka urakka tuntuukin ylivoimaiselta joskus. Tällä kertaa minä onnistun!

Työpaikkatilannekin vaikuttaa hyvältä. Asia on tällä hetkellä Kelan päätettävissä, mutta eiköhän se onnistu. Jeij!!! Toivotaan parasta, eikä todellakaan pelätä pahinta.

Toivo elää!

Enpä ole taas kirjoitellut vähään aikaan. Vielä viikon alussa ärsytti, kun osa viikonlopun suunnitelmista meni metsään. Muuten viikonloppu kyllä oli mukava. Kävin äidin luona syömässä ja tapasin siskelin ja sen siipan.

Laihdutuskin on jatkunut. En ole nyt käynyt vaa'alla, mutta olettaisin, että olen laihtunut kaikkiaan 5-6 kiloa nyt parissa viikossa. Liikunnastakin olen innostunut, joten vaikuttaa ihan hyvältä. Tällä kertaa en voi epäonnistua. Toivottumuus iskee kyllä välillä -pakko se on myöntää. Tuntuu, että laihdutettavaa on niin kamalan paljon, etten ikinä onnistu. Miksi edes yrittää? Toivottomuuden hetkinä alan jumppaamaan ja epäilyt karisee. Olo on paljon kevyempi ja tuntuu, että liikun nopeammin, vaikka painoa ei ole tippunut tuon enempää. Halusin varmistaa, että jatkan laihduttamista, joten tilasin vaa'an. Se näyttää painon lisäksi rasvaprosentin, lihasmäärän ja nestemäärän. Näin voi seurata muitakin muutoksia kuin vain painoa ja vanha vaakani sekosi. Lisäksi ajattelin, että niin kauan kuin maksan vaakaa, minun on pakko laihduttaa.

Pitkästä aikaa olen tuntenut oloni toiveikkaaksi. Keskiviikkona oli tapaaminen Staffpointilla, mistä ei kylläkään ollut hyötyä, mutta eilen kävin haastattelussa Keski-Suomen Opistolla ja hyvältä vaikuttaa. Se paikka on kuin tarkoitettu mulle ja saan sen kunhan tukiasiat selviää -niiden on pakko selvitä!! Palailen asiaan, kun jotain selviää!

OIKEIN IHANAN HAUSKANMUKAVANRAIKKAANTOIVEIKKAISTA VIIKONLOPPUA!!!

Mitäs mitäs?

Mitä uutta?

Olen jatkanut laihdutusta. Päivällä on helpompi olla syömättä, mutta iltaisin iskee hirveä mussutushinku. Olen sitten yrittänyt iltaisin tyytyä ananakseen ja näkkileipään... Pelkään, että tämä tiukasti aloitettu kuuri kostautuu jossain vaiheessa. Olen syönyt tällä viikolla ehkä liiankin vähän. Sekään ei ole hyväksi. Mutta täytyy yrittää löytää joku tasapaino liikuntaan ja syömiseen.

Naapurin juopon akan luo muutti viikko sitten sen juoppo mies. Kyllähän sen arvasi mitä siitä seuraa. Eilen iltapäivällä alkoi se jumalaton meteli ja vielä kahden aikaan siellä tapeltiin. On se...

Toissayönä minua valvotti kärpänen. Hain vessasta tutun hiuslakkapullon ja aloitin jahdin. Kärpäset ovat pikkuisen nopeita, jos niitä kerran pääsee hiuslakalla suihkasemaan. Minä sitten pompin sängylläni hiuslakkapullo kädessä ja odottelin, että se perhanan pörisijä tulee tarpeeksi lähelle. Muutaman kerran taisin osua ihan hyvin, sitten se jo pakeni ulos. Minkä jälkeen tietenkin oli mukava nukkua, kun olin suihkutellut lakkaa ilmaa pilaamaan...

Minulla on viikonloppusuunnitelmia!

Nää otsikot rasittaa!!!

Niin. Mistä mä muka keksisin oikein nasevan ja kiinnostavan otsikon jokaiselle kirjoitukselle??

Aloitin sunnuntaina laihdutuksen. Toistaiseksi menee hyvin ja intoa riittää. Toivon, että se jatkuu näin!

"Virnu" oli käynyt maanantaina laittamassa kahvan kunnolla kiinni ja samalla hän oli tuonut ne laatikot paikoilleen. Valitettavasti en ollut paikalla silloin, enkä päässyt kiittämään. Nyt saa talvi tulla, kun ovi on kunnossa!

Joo, nyt ajatukset on taas siellä jossain, joten taidan lopetella ja palailla asiaan, kun jotain ehkä tapahtuukin.

Pimpelipom...

Olipa taas viikonloppu... *Tyytyväistä hyminää ja virnuilua*

Uutiset jatkuu parvekkeen ovesta. "Virnu" kävi tänään tuomassa unohtuneen kahvan, mutta tällä kertaa hänellä oli vain yksi sopiva ruuvi. Nyt kahva on kiinni vain yhdellä ruuvilla ja taas odotellaan... Laatikotkin ovat vasta korjattavana. Luotan siihen, että kaikki saadaan kuntoon ajan kanssa... Jos vaikka huomenna saisi puuttuvan ruuvin ja ne kaksi laatikkoa.

Ajatukset eivät oikein ole pysyneet kasassa tänään. Ajantajukin heitti vain kaksi tuntia. Sellaista kai on olla onnellinen! HAH!!!

Palaillaan!