Sateisena keskiviikkona kerran...

Mä taisin saada uuden lukijan blogilleni tänään. Tapasin vanhan (heh) tutun tänään ja annoin tämän osoitteen. Mahtavaa, kaksi lukijaa!!!

Viimeksi hehkutin uutta puhelintani. Nyt hävettää. Onhan se kiva, mutta havahduin kiillottaessani sitä, että liika on liikaa. Se on vain puhelin. Vaikkakin tosi pieni, kätevä ja siro ihana Samsungin simpukka X-460. Niin, VAIN puhelin.

Kelit ovat viimeinkin viilentyneet, luojan kiitos. Olen ihan varma, että jossain vaiheessa elimistöni kiehui ja nestehukkaa piti korjata lauantaina baarissa. Se siitä absolutismista taas tällä kertaa.

Huomenna minulta päättyy harjoittelu ja olen taas yksi työtön muiden joukossa. Vietän tyhjää ja merkityksetöntä elämää ja on ihan sama nousenko aamulla vai en. vuoden työttömyys (ja Suolahti) on imenyt kaiken toivon. Pääsenkö ikinä töihin???

Materialismin voimaa.

Mulla on uusi puhelin, mulla on uusi puhelin... =) Mulla on uusi puhelin!!! Se siitä syvällisyydestä.

Todella huono päivä.

Viikonloppu jätti jälkeensä vain univelat, joten oli mukavaa herätä tänään 6.20. Ja myöhästyä puolen kahdeksan bussista ja odottaa seuraavaa tunti. On myös mukavaa, että tästäkin päivästä tulee samanlainen ahdistavan kuuma helvetti kuin viime päivistä. Nyt vituttaa. Menin satamaan aamulla lorvimaan ja kuluttamaan aikaa ennen bussia. Olen valokuvannut siellä vuosia odottaen täydellistä hetkeä ja mitä tänään näinkään? Kaksi lintupesuetta, toisessa viisi poikasta ja toisessa kaksi poikasta. Tyynesti ne lipuivat parin metrin päästä ohi. Ja oliko minulla kameraa mukana?? Ei tietenkään. Silloin niitä helvetin tirppoja ei varmana näe, kun liikkuu kameran kanssa. Ajattelin piristää itseäni kahvilla, sitä pitää tietenkin olla mukana termosmukissa. Kannessa oli jotain vikaa, joten kahvia läikkyi housuille. Kun aloin tarkastamaan missä vika, koko saamarin muki tippui maahan ja sinne meni kahvit. Nyt kahvia läikkyi hieman enemmän housuille eli melkein kaikki. Kun saavuin tunnin myöhässä kouluun, selvisi, että olen ainoa paikalla ja minua on jo odoteltu... Sellaista täällä tänään. Äänekoski kuittaa.

Heinäkuun helvettiä osa 2.

Kuuma. Aivan liian kuuma. Arktisiin oloihin tottuneella on hieman vaikeuksia sopeutua tähän aina yhtä yllättävään helteeseen. Herra paratkoon. En halua käyttää ollenkaan vaatteita (mutta kun tämä ns. sivistysyhteiskunta sitä vaatii), haluan maata mutakylvyssä tai järvessä. Mielellään sen tequilapullon kanssa. Tällaisella kelillä pitäisi olla koko ajan kännissä, niin hellettä ei edes huomaisi. Tuopin pohjan läpi kaikki näyttää paremmalta. Niinpä... Mielenkiintoisia ajatuksia ihmiseltä, joka yrittää olla juomatta. No, lankesin juhannuksena ja join 4 siideriä. Se siitä sitten, laskenta alkoi taas alusta.

"Turvallista matkaa helvettiin..."

Pääsin eilen uimaan ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Oli aivan mahtavaa. Olen vähän muuttunut, kakarana kävin ensimmäisen kerran uimassa joskus huhtikuussa. Nykyään on hyvä, jos uskaltaa uida heinäkuussa. Onkohan kelit vai vereni viilentynyt? Kenties pääsen tänäänkin uimaan...

Missä talvi??

Heinäkuun helvettiä.

Perjantai oli huippupäivä. Olin hommissa äidin tontilla, minne jossain vaiheessa kohoaa mökki. Aivan ihana paikka. Siinä on oma hohtonsa olla järven rannalla maalaamassa huussia, kun ampiaiset pörrää ja itikat syö. Eikä siellä todellakaan kuulu autojen ääniä. Juoda pannukahvia ja syödä pullaa ja istuksia laiturilla. Ennen en pitänyt mökkielämästä, mutta kaikkea sitä itsestään oppii, kun vanhenee. Ehkä minussa on hieman maalaistyttöä.

Pitkä ja tuskainen viikonloppu on onneksi takana. Pari pientä valopilkkua siinä oli, mutta kaiken kaikkiaan olen onnellinen, että on taas maanantai ja pääsin tekemään töitä. Olen varmasti jotenkin kieroutunut, mutta en ole huolissani. Vielä.

Tällä hetkellä mun Tahtoo-listaa on kertynyt 16 A5 molemmin puolin täynnä... Eikä loppua näy. Paljon parempi (ja turvallisempaa) on koota listaa kuin oikeasti yrittää toteuttaa unelmiaan. Listan kanssa ei voi epäonnistua.

On ihan liian kuuma, haluan uimaan.