Aamun hämärissä

Taas ollaan jo kevään puolella. Onneksi kirjoittelen tänne näin usein! Uskolliset lukijani (siis Liisa) saavat taaskin piristystä elämäänsä. Joten olkaa hyvät: kuulumisiani!

Hullut rottapojat aiheuttavat kaaosta elämääni sekä tuhoavat omaisuuttani. Ne myös etsivät uutta kotia, eikä taivaan koti käy. Kiitokset Lasselle ehdotuksesta, kuitenkin.

En ole vieläkään lopettanut opiskelua, ihme kyllä. Ihmeeltä se tuntuu, että olen tännekin asti selvinnyt. Jatkuvaa taistelua tämä on, mutta en osaa luovuttaakaan. Ehkä selviän, ehkä en. Kolme tenttiä pitäisi vielä uusia...

Keskussairaalaharjoittelukin on nyt menossa. Että osaa sitten hoitotyö ja temput olla vaikeita. Ainakin välillä. Kuinka tiukasti neulat onkaan ruiskussa kiinni. Ei irtoa. Unohdin aspiroida, kun annoin injektion. Enkä edelleenkään osaa katetroida. Olen kyllä poistanut dreenin, niitit sekä kolme epiduraalia! Oh happy day... Parasta on tietenkin ajella potkupyörällä ympäri osastoa. Ammattitaitoa sekin vaatii. Hiusten pitää hulmuta oikein, että tämä tuleva hoitsu saisi itselleen lääkärin.

Odotan piakkoin tapaavani pari lukioystävääni. Myönnän hei Liisa, mun piti laittaa sulle viestiä niistä päivistä, mitkä Katjalle käy. Taidettiin puhua 18. päivästä, niissä main. En muista, laitoin ne kyllä lapulle. Sulle varmasti käy mikä päivä tahansa, yrittäjä kun olet. Sähän voit tehdä töitä milloin vaan!

Kohta on valoisaa!