Pohdintaa.

Valvon aina öisin ja pohdiskelen kaikkea enemmän ja vähemmän tervettä. Viime aikoina mieltä on painanut kaikki pitää-asiat. Mitä minun pitää tehdä, koska kaikki muutkin ovat niin tehneet aina. Mitä minulta odotetaan. Pitäisi elää kuin kaikki muutkin. Mutta kun en halua!!!

Olen 23, mutta henkinen ikäni on jotain 13. Haluan vain pitää hauskaa ja kapinoida. Jos joku sanoo, mitä minun pitää tehdä, mielessäni herää aina vain "en varmana tee" ja "yritä pakottaa". Typerää. Minä en halua omakotitaloa, valkoista aitaa ja velkaa, mitä pitää maksaa loppuelämä. En halua kahta autoa, koiraa, samanlaisia tuulipukuja, sunnuntailenkkejä ja etelänmatkoja samoihin kohteisiin, mihin kaikki muutkin matkustaa. Enkä edes tiedä haluanko lapsia, mistä kasvaa kiittämättömiä, häikäilemättömiä aikuisia, jotka perinnönkiilto silmissään tyrkkäävät minut lähimpään vanhainkotiin heti kun mahdollista, eivätkä tule koskaan käymään. Haudalla ne kyllä itkevät.

Ja rakkaudesta sen verran, että en edes usko, että maailmasta löytyisi miestä, joka onnistuisi pitämään mielenkiintoani yllä koko loppuelämääni. Ajatuskin puistattaa, että katselisin samaa naamaa useamman vuosikymmenen. Kuulostaa pahalta, kun ottaa huomioon, että olen seurustellut yli 3 ja puoli vuotta. Olen huono ihminen.

Nyt ei pidä ottaa tätä niin, että tuomitsisin ihmiset, jotka sitoutuvat, hankkivat lapsia, ottavat lainan ja ostavat sen omakotitalon. Se sopii joillekin ja he ovat onnellisia. Mä en vaan pysty edes kuvittelemaan, että mä olisin onnellinen niin. Miten mä sitten olisin onnellinen? En tiedä, mutta ilmoittelen heti, kun se selviää.

Olen tyhmä.

Nyt täytyy kyllä myöntää, että erehdyin pahasti julistaessani syksyn alkaneeksi. Anteeksi, minäkin näköjään erehdyn, JOSKUS. En ota sitä tavaksi.

Koin jotain mullistavaa viime yönä. (Lukekaa vain eteenpäin, tämä ei ole mitään härskiä!) Tajusin, että maa+ilma=maailma. En tietääkseni ole miettinyt tuota koskaan ennen! Kuinka tyhmä ihminen voi olla??! Ja kuinka voin olla vielä hengissä? Miten tulen toimeen joka päivä? Päätin pitää väläykseni omana tietonani, mutta ketä muutakaan pilkkaan, jos en itseäni? Hyvä Taina, seuraavaksi keksin varmaan lääkkeen syöpään, jos näitä väläyksiä tulee vielä lisää...

Lohduttaudun jäätelöllä. Se ei tuomitse.

Mukavia yllätyksiä.

Kävin perjantai-iltana viemässä kasseja häkkivarastooni ja mitä mukavaa huomasinkaan? Joku kusipää oli murtautunut sinne ja vienyt vieraspatjani ja makuupussini. Kiitos, enhän minä niitä itse tarvitse. Toivottavasti nukutti hyvin. Siinä sain hiukan äheltää, että sain lukkosysteemin (ilmeisesti sorkkaraudan kanssa revitty irti) korjattua. Sitä piti vielä suoristella vasaran kanssa... Tsiisös! V*tuttaa tollainen täydellinen kunnioituksen puute toisia ihmisiä ja niiden omaisuutta kohtaan! Menisivät s**tanan narkkarit ja vajut TÖIHIN ja ostaisivat OMALLA rahalla patjan ja makuupussin. Laitoin kyllä ilmoitustauluille viestin ja pyysin niitä takaisin, mutta mitä minä niillä enää teen? Saan kirppuja ja tauteja, jos käytän niitä. Ne pitäisi varmaan polttaa siinä pihassa. Olipa taas mukavaa. Tykkään asua Suolahdessa!!!

Mua ärsyttää se narkkarien paapominen. Voi voi, kun raukoilla on sellainen tauti kuin riippuvuus... Ei se tauti ole, se on valinta. Jos päättää käyttää huumeita, turha siitä on itkeä. Muut kun vielä saa maksaa siitä, että jotkut idiootit ei kestä todellisuutta. Herätkää! Joskus vituttaa ja joskus tuntuu pahalta, se pitää kestää. Aina ei voi olla pää sekaisin. Aikuisten ihmisten pitää ymmärtää se ja aikuisilla ihmisillä on velvollisuuksia. Juopot ja narkkarit eivät ole sairaita. Ne on heikkoja, lapsellisia, itsekkäitä, jotka ovat tehneet valinnan. Piste.

Mukavia herätyksiä.

Heräsin tänään hirveään älämölöön (=humalaisten puheensorinaa) naapurista. Kello oli vähän yli kuusi. Arvon naapurit olivat sitten päättäneet aloittaa viikonlopun vieton viiden, kuuden aikaan aamulla. Varttia vaille kymmenen heräsin uudelleen humpan suloisiin sointuihin. Ensimmäiset sanani herättyäni siis olivat "ei jumalauta!" reippaalla äänellä. Poikaystävä hakkasi nyrkillä pöytää. Kuka normaali ihminen aloittaa juomisen viiden aikaan aamulla??? Sitten ne möykkäsivät parvekkeella koko aamupäivän ja mä soitin musiikkia niin kovalla kuin kehtasin. Koiraa ne käytti paskalla pihassa keinun luona, mihin ne sitten jättivät sen raukan joksikin aikaa. Toinen ei päässyt edes liikkumaan, kun hihna oli niin lyhyt. Kuinka tärkeetä juominen voi olla, ettei edes eläimiä hoideta?!? Piipittää noi saa**nan juopot. Kuopan reunalle ja niskalaukaus, sanon minä. Olen sen verran natsi, että mun mielestä juopot ja narkkarit pitäs lukita jonnekin, missä ne voi häiritä ja tappaa toisiaan ja jättävät kunnon ihmiset rauhaan. Toivon, että ne yrittävät nukkua siellä hirveässä kohmelossa, kun menen kämpille ja pääsen kostamaan. Musiikki täysille ja täytyy siivota niin hirveällä metelillä kuin mahdollista. Sellaista, kosto mielessä...

Reissun jälkeen.

Heipä hei taas!

Lähdin 4.8. Hinthaaraan (kyllä aivan... se on Porvoossa) hoitamaan kissaa ja "vahtimaan" taloa. Ihan hyvinhän siellä meni, aika kului nopeammin kuin oletin ja kissakin piti välillä seuraa. Sain myös luettua Sormuksen ritarit siellä. Ihan mukava kuitenkin palata takaisin kotiin. Näin vanhemmiten (öhöm) sitä ei oikein osaa nukkua vieraassa paikassa. Täytyy kyllä sanoa, että paljon tuli katottua chattejä öisin. Ne on niin järjettömiä, mutta jotenkin niitä jää tuijottamaan ja ennen kuin huomaa, kello on jotain viisi...

Suolahti oli ennallaan, melkein. Pihlajanmarjat ovat "tulleet" puihin... Syksy!

Nyt ei jaksa tuhlata aikaa tietsikan ääressä. Lähden katsomaan pientä kisuvauvaa! Moimoimoi!

Byrokratiaaaaaaaaaaaaaaa....

Kävin tänään työhaastattelussa, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Tuntuu niin hullulta, että on vaikea päästä edes haastatteluun, saatikka sitten töihin! Tämäkin paikka oli "vain" harjoittelupaikka, mistä olisi TODELLA hyvät mahdollisuudet saada työpaikka, mutta nyt työkkäri tökkii vastaan. Olipa iso yllätys. Kaikki työkkärissä asioineet tietävät mitä se on. "Sinä ET ole oikeutettu..." Olin lukion jälkeen 14 kuukautta kirjastossa töissä, enkä arvannut tuhlaavani siinä arvokasta työelämävalmennusaikaa. Jos olisin tiennyt... Nyt minulla on tätä aikaa jäljellä 4 kuukautta, enkä pääse harjoitteluun, jos en saa kinuttua aikaa lisää 8 kuukautta. Voiko työkkärin kanssa neuvotella?? Ei. Kuulen päätöksen myöhemmin, mutta tiedän jo nyt mikä se on. Eikö olisi tärkeintä saada ihmiset töihin? Edes harjoitteluun, mistä saa työkokemusta ja hyvin mahdollisesti työpaikan. Kuinka olisin voinut silloin 19-vuotiaana tietää, että ne mahtavat kuukaudet kirjastossa veisivät mun mahdollisuuden työpaikkaan nyt, neljä vuotta myöhemmin? Enhän mä voinut uskoa olevani työtön vuonna 2005. Tää ei ole mun unelma.

Hyvää syksyä!

Mun mielestä elokuu on jo syksyä. Mihin tämä kesä taas menikään? Sitä sopii miettiä ja muistella niitä tappavan tylsiä päiviä ja tunteja tietokoneen ääressä. Siinä kesä meni. Tein minä muutakin, mutta matot on edelleen pesemättä ja kohta järvet on jäässä...

Niinpä. Ajattelin vaan julistaa syksyn olevan täällä. Ei mulla muuta.